Perisuomalainen luonne pelkää virheiden tekemistä kuin ruttoa. Tai ehkä ei itse virheiden tekemistä, vaan kiinni jäämistä ja siitä seuraavaa (usein itse kuviteltua) nöyryytystä. ”Ei v*ttu Pesonen sössi tän oikein huolella” olisi lähes jokaisen Pesosen painajainen kuultavaksi.
Mutta todellisuudessa virheet voivat olla todellisia helmiä, eikä niitä kannattaisi pelätä kuollakseen, vaan sen sijaan nostaa omaa, ns. riskikynnystä siten, että se kantaa myös virheet sopivassa määrin. Miksi ihmeessä? Kerron.
”THE COMPANY HAS YOUR BACK”
Aloitetaan kypärästä ja miekasta, koska se tuntuu (taas kerran) luontevalta valinnalta. Jokin aika sitten asiakkaanani oli keskisuuri Virolainen yritys, jonka yksi tärkeimmistä motoista oli: ”The company has your back”. Joka tiimipalaverissa työntekijöille toistettiin ”Älä huoli, ei haittaa jos teet virheitä, koko tiimi seisoo takanasi”.
Tutustuessani paremmin tähän yritykseen sain huomata, kuinka koko yrityksen ilmapiiri oli rennon kokeellinen, uutta testaava ja innovatiivinen, vaikkei käytössä ollutkaan välttämättä viimeisintä tietotekniikkaa tai oppikirjatietoa. Jokaisessa tiimipalaverissa työntekijöitä muistutettiin ”Älä huoli, ei haittaa jos teet virheitä, koko tiimi seisoo takanasi”.
Yrityksen perustaja oli luonut tämän ilmapiirin siksi, että hän oli aikaisemmin valtiolla työskennellessään vetänyt itsensä oikein huolella burnuttiin suurten odotusten ja epäonnistumisen pelon alla. Toipuessaan, ja omaa yritystä startatessaan hän päätti ettei hänen firmassaan kukaan pala loppuun pelon ja paineen alla, ja alkoi tutustua erilaisiin johtamismalleihin. Törmätessään useisiin ajatuksiin virheiden ja innovaation yhteistanssista, hän kääntyi myös ajattelemaan että parhaat innovaatiot ja tulokset syntyivät usein yrityksissä jotka rohkaisivat kokeellista ajattelua, ilman virheiden pelkoa.
ALANKO SIIS TEKEMÄÄN VIRHEITÄ?
No et. Tarkoitushan ei toki ole tehdä virheitä, vaan tämä ajatushan tähtää siihen että muuttaisimme ajatusmaailmaamme niin, ettei epäonnistumista pelättäisi liikaa, että ihmiset ottaisivat enemmän riskejä, katsoisivat sen kuuluisan laatikon ulkopuolelle. Tällä tapaa tulisi kokeiltua jotain uutta, sen sijaan että miettisimme että ”ei se kuitenkaan onnistu”. Tai vielä pahempaa: emme edes miettisi vaan tekisimme kaiken kuten ennenkin. Tai VIELÄ pahempaa: tekisimme kaiken kuten kilpailijakin tekee (kopiointi ei kanna koskaan pitkälle, mutta siitä lisää myöhemmin). Toisin sanoen ajattelemalla, että jos tämä nyt menee metsään, niin ei tule katastrofia, sittenpähän tiedän ettei se toimi ja voin kokeilla jotain muuta.
KUTKUTTAVAT AJATUKSET
Tämä ajattelutapa rohkaisee miettimään mitä vielä ei ole kokeiltu, sen sijaan että miettisimme miten yleensä tehdään. Kaikilla meillä on varmasti niitä kutkuttelevia ajatuksia joita emme vain uskalla laittaa käytäntöön. Esimerkiksi yrittäjällä se voi olla täysin omannäköinen some-imago, vaikka kaikki muut alan yritykset näyttävät ”tältä”. Influencerilla se voi olla hassunhauskat failit, joita hän viljelee normi-feedin sekaan. Siis mitä tahansa, joka poikkeaa ”normaalista” käytännöstä, se jokin josta mietimme: no se ainakin herättäisi asiakkaat hieraisemaan silmiään.
Vertauskuva: ollaan rohkeita ja laitetaan pubin ulkopuolelle se kuuluisa ”ilmaista kaljaa ja yläosattomia tarjoilijoita” standi; joka on todistetusti tuonut enemmän rahaa pubien kassaan kuin mitä ne tuohtuneet asiakkaat (jotka eivät lukeneet sitä pientä pränttiä: ”ja virheellistä mainontaa”) jättivät tuomatta.
(Vinkki: Googleta kuvahaulla ”free beer and topless waitresses” )
HARKINTAA PELIIN
Pitää toki myös punnita MISSÄ riskikynnystä voisi nostaa. Yleistäen voisin sanoa että yrityksen näkyvän päivittäistoimintaan, viestintään ja markkinointiin liittyvät alueet ovat sellaista aluetta, jossa riskikynnystä voisi nostaa ja kokeilla uusia juttuja sen sijaan että kangistuu yleisesti käytössä oleviin kaavoihin muutosta peläten.
Eikä virhepelottomuuden verkkoon voi heittäytyä väärin perustein: On eri asia jos Pesonen on sössinyt vetämällä bisseä kavereiden kanssa kantabaarissa sillä aikaa kun presis piti valmistella isolle asiakkaalle. Riskikynnyksen noston pitää olla perusteltu siten, että odotusarvona on enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta.
Riskit pitää toki myös punnita, eikä suin päin voi alkaa kokeilemaan mitä hulluimpia asioita ajattelemalla että virheet ne vasta ihania ovat ja niistä seuraa aina vain hyvää. Ja myös raha puhuu tietenkin. Ei tämä ajattelutapa tarkoita että koko yrityksen pääoma kannattaa sijoittaa hilavitkuttimen tuontiin miettimättä sen enempää asiaa.
MIELENSÄPAHOITTAJIEN VALTAKUNTA: SOME
Mennään vähän sivuraiteille, mutta en malta olla menemättä, koska tämä aihe sivuaa vahvasti yhtä lempi-raivoamisen-aiheitani: Some-raivoa.
Somessa pelkäämme jatkuvasti sanovamme jotain väärää, mutta kerronpa salaisuuden: niin kauan kun seisot sanomasi takana, KAIKEN VOI KORJATA, on kyse vain siitä, miten sen hoitaa. Mitä isommaksi kasvat somessa, sitä paremmin seuraajiesi joukkoon mahtuu mukaan myös mielensä pahoittajia.
Mielensä pahoittajilta ei voi välttyä vaikka miettisi jokaisen julkaisun viimeistä piirtoa myöten niin ettei siitä vaan nyt millään tulisi kenellekään paha mieli. Tai voi, mutta silloin on todennäköisesti helvetin tylsä eikä erotu massasta millään tavalla. Tässä päteekin yksi markkinoinnin peruslaista: KAIKKIA EI VOI MIELLYTTÄÄ. Ja vielä: Täydellinen on turvallinen mutta tylsä; Aina on niitä joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin vängätä joka asiasta krokotiilikyyneleitä somessa. Vinkki: Anna olla, puhu mielipiteesi ääneen. Jos asiasi on mielestäsi sanomisen arvoinen, löydät yleisöstäsi aina myös kannattajia, seuraavathan he juuri sinua ja sinun ajatusmaailmaasi.
MAAILMANHISTORIAN PARHAAT VIRHEET
Eräät maailman parhaista keksinnöistäkin ovat olleet virheitä. PENISILIINIä ei olisi koskaan kehitetty (siinä toivossa ettei aviopuolisoni lue tätä kirjoitusta todettakoon vielä, että kaikki alkoi läjästä likaisia tiskejä). Myöskään henkilökohtaista organisoimattomuussuosikkiani POSTIT-lappuja ei olisi keksitty ellei kyseessä olisi ollut virhe. 3M nimittäin yritti etsiä erittäin hyvin kiinnittyvää pintaa mutta keksikin päinvastaisen, helposti irrotettavan pinnan. Coca-Cola keksi 1985 uudelle makeammalle kokikselle mullistavan nimen: New Coke. Tästä alkanut sontamyrsky oli niin jäätävä, että yrityksen oli pakko muuttaa nimi takaisin Coca Colaksi. Tämä vuosisadan mokaksi kuvailtu tapahtumasarja sai puolestaan aikaan niin paljon ILMAISTA MAINOSTA että kokiksen myynti räjähti läpi katon.
OLEN TARPEEKSI HYVÄ!
Itse suhtauduin tähän ajatukseen aluksi skeptisesti, mutta lapsenomaiselle luonteelleni uskollisena totesin että ”kerran lupa tuli”, ja annoin palaa. Myönnän, että huomasin tämän ajattelutavan adoptoinnin myötä että olin aika lailla kaavoihin kangistunut ja arka kokeilemaan uutta. Me suomalaiset helposti myös vähättelemme itseämme ja vertaamme muihin ajatellen että ”en mä osaa tarpeeksi hyvin että voisin kokeilla tällaista”. Väitän että OSAAT kun vain uskot siihen etkä pelkää mokaamista! Ei tarvitse olla paras keksiäkseen parhaan idean, pitää vain olla rohkea! Kun henkisiä rajoja on madallettu, mieli ulottuu paljon kauemmas. Välillä jopa niin kauas, että tarvitaan vaahtosammutinta hurjimpien ideoiden sammuttamiseen (suora lainaus eräältä hyvältä, pitkäaikaiselta asiakkaaltani). Mutta ideoita ei voi koskaan olla liikaa, ainoastaan liian vähän.
Tämän hetkinen, sosiaalisen eristäytymisen tuoma tylsistyminen on aiheuttanut ihmisissä samankaltaista mielen avautumista, uskallusta ja hulluttelua (parvekkeella laulamista jne.); olemme uskaltaneet madaltaa riskikynnystämme ”koska karanteeni”.
Annamme itsellemme poikkeus-tilanteessa luvan kokeilla jotain ihan uutta, ja huomaamme ettemme lupaa oikeastaan olisi edes tarvinneet.
KUINKA USKALLAN ALOITTAA?
Taikasana: backup-plan. Eli mieti etukäteen mitkä olisivat mahdolliset soraäänet ja miten niihin vastaisit, jos tämä ideasi ei toimi, ja mitä teet seuraavaksi. Tärkeintä on että olet valmistaututunut. Valmistautumisella mietit myös etukäteen jo mahdolliset worse-case-scenariot ja nämä kenties vielä auttavat muokkaamaan suunnitelmaasi. Kun olet piirtänyt mieleesi kartan erilaisista mahdollisista vaihtoehdoista, joita voisi tulla eteen mikäli ideasi osoittautuu virheeksi, mahdollisen virheen tekeminen ei enää tunnu niin pelottavalta. Silloin olet myös valmiiksi varautunut mikäli kakkamyrsky on nousemassa. Ja jos ei homma natsaakaan, voit aina tehdä Coca-Colat.
PITKÄSTÄ VIRSI RUMA
Mielensä avaaminen virheiden mahdollisuudelle ei välttämättä tarkoita että virheitä edes tekisi, kyse on enemmänkin siitä, ettei virheiden pelko ei estä meitä kokeilemasta uutta. Aiemmin mainitsemani yritys, joka rohkaisi työntekijöitään olemaan pelkäämättä virheitä tiesi, että virheet tulisivat maksamaan yritykselle mutta he tiesivät myös, että saisivat varmasti kulunsa takaisin uusista ideoista, jotka syntyvät virheiden pelon poistamisesta. Paljon enemmän kuin mitä näitä edeltäneet virheet tulisivat maksamaan.
On järisyttävää huomata kuinka paljon uusia ideoita mieleen tulee jos ei pelkää koko ajan tekevänsä väärin, vaan hyväksyy sen että voi tehdä väärin, ja sen jälkeen sitten kokeilla jotain muuta! Ajatus tuntuu ehkä järjettömältä, mutta suosittelen kokeilemaan.
